HuumeBoikotti

Oo­piu­min vil­je­ly Af­ga­nis­ta­nis­sa

Oo­piu­mi ja sen vai­ku­tuk­set on tun­net­tu Af­ga­nis­ta­nis­sa jo sa­to­ja vuo­sia. Ih­mi­set ovat vil­jel­leet sitä vä­häi­ses­sä mää­rin eräil­lä paik­ka­kun­nil­la, (esim. Ba­dakhs­han, Tak­har, Nen­gar­har, Hel­mand). Täl­löin oo­piu­mia ei vil­jel­ty lain­kaan myyn­tiä var­ten vaan omaan käyt­töön, su­ku­lai­sil­le ja ys­tä­vil­le eten­kin pit­kään kes­tä­nee­seen ys­kään tai fluns­saan.

Tuo­hon ai­kaan ky­lis­sä ja maa­seu­dul­la ei ollut lää­kä­rei­tä eikä myös­kään lääk­kei­tä. Niin­pä ih­mi­set ot­ti­vat sai­rau­den sat­tues­sa hiu­kan oo­piu­mia (5mg) yöksi mai­don kans­sa. Nu­kut­tu­aan rau­hal­li­ses­ti yön yli he ajat­te­li­vat, että tä­mä­pä on hyvä lääke, se toi­mii hyvin ja pa­ran­taa. Ih­mi­set käyt­ti­vät oo­piu­mia har­voin, vain sai­ras­taes­saan. Siksi ai­neen käy­tös­tä ei tul­lut tapaa eikä riip­pu­vuut­ta pääs­syt syn­ty­mään. Joil­la­kin paik­ka­kun­nil­la pää­e­lin­kei­no­na oli ma­ton­ku­don­ta. Useat per­heen äidit an­toi­vat tie­tä­mät­tö­myyt­tään alle parin vuo­den ikäi­sil­le lap­sil­leen oo­piu­mia, jotta lap­set nuk­kui­si­vat ja äidit voi­si­vat tehdä rau­has­sa työ­tään.

Kau­pan­käyn­ti alkoi 1960-lu­vul­la

1960-lu­vul­la oo­piu­min myyn­ti laa­je­ni Pa­kis­ta­niin ja Ira­niin. Tämän vuok­si Af­ga­nis­ta­nis­sa­kin alet­tiin ym­mär­tää oo­piu­min vil­je­lyn mer­ki­tys ja myyn­ti­mah­dol­li­suu­det. Ih­mi­set al­koi­vat viedä oo­piu­mia pie­neen hin­taan Pa­kis­ta­niin ja Ira­niin. Vä­hi­tel­len opit­tiin käyt­tä­mään vä­lit­tä­jiä, jotka hoi­ti­vat myyn­nin hal­paan hin­taan pien­kaup­piail­le. Syn­tyi myyn­ti­ket­ju, jonka tu­lok­se­na Pa­kis­tan ja Iran käyt­ti­vät hyö­dyk­seen Af­ga­nis­ta­nis­ta hal­val­la os­tet­tua oo­piu­mia. Ne ja­los­ti­vat sen puh­taak­si huu­meek­si ri­kas­tuen suu­res­ti Af­ga­nis­ta­nin kus­tan­nuk­sel­la. Af­ga­nis­ta­nin oo­piu­min myyn­nil­lä ei vielä täl­löin ollut mer­ki­tys­tä maa­il­man oo­piu­mi­kau­pas­sa.

Si­säl­lis­so­ta li­sä­si oo­piu­min vil­je­lyä

1980-lu­vul­la Af­ga­nis­ta­nin po­liit­ti­nen ti­lan­ne alkoi muut­tua hyvin epä­va­kaak­si. Mu­ja­he­din-ryh­mät al­koi­vat vas­tus­taa Neu­vos­to­lii­ton mie­hi­tys­tä. Neu­vos­to­liit­to tuki maan hal­li­tuk­sen jouk­ko­ja. Mu­ja­he­din-ryh­mien kont­rol­lin alle jää­neet paik­ka­kun­nat oli­vat han­ka­las­sa ti­lan­tees­sa. He jou­tui­vat hank­ki­maan elan­ton­sa miten par­haak­si nä­ki­vät. Tätä ti­lan­net­ta maa­il­ma ja naa­pu­ri­maat käyt­ti­vät häi­käi­le­mät­tä hy­väk­seen saa­dak­seen edul­lis­ta oo­piu­mia.

Naa­pu­ri­maat hyö­tyi­vät epä­va­kaas­ta ti­lan­tees­ta

Eri­lai­set Mu­ja­he­din-ryh­mät al­koi­vat hal­li­ta koko maata vuon­na 1992. Jo­kais­ta maa­kun­taa hal­lit­si joku Mu­ja­he­dien ryh­mis­tä. Esi­mer­kik­si vuo­si­na 1992-96 Ka­bu­lis­sa oli viisi eri­lais­ta ryh­mää, jois­ta jo­kai­nen hal­lit­si eri maa­kun­tia. Ih­mi­set jou­tui­vat alis­tu­maan hei­dän kont­rol­liin­sa ja pää­tök­siin­sä. Ryh­mien joh­ta­jat ha­lusi­vat ri­kas­tua, joten he eivät kos­kaan kiel­tä­neet oo­piu­mien vil­je­lyä. Vuon­na 1994 Mu­ja­he­di­nin ryh­mis­tä syn­tyi Ta­le­ban-ryh­mä. Vuon­na 1998 ryh­mien hal­lin­nas­sa oli noin 85% koko maas­ta. Oo­piu­min vil­je­lyä ei sil­loin­kaan kiel­let­ty. Poh­joi­sen Lii­ton ja Ta­le­ba­nin alu­eel­ta oo­piu­mia toi­mi­tet­tiin tu­han­sia ton­ne­ja vuo­sit­tain naa­pu­ri­mai­hin kaik­kial­ta Af­ga­nis­ta­nin ra­jo­jen yli. Esi­mer­kik­si Tadzi­kis­ta­niin oo­piu­mia vie­tiin sa­to­ja ton­ne­ja.

Vil­je­ly hyö­dyt­ti kaik­kia naa­pu­ri­mai­ta ja suur­val­to­ja. Joh­ta­vat po­lii­ti­kot hyö­dyn­si­vät sa­lais­ta oo­piu­mi­kaup­paa ja lii­ke­mie­het ri­kas­tui­vat Af­ga­nis­ta­nin kus­tan­nuk­sel­la.

Muu­tos vaa­tii rahaa ja kou­lu­tus­ta

Me­dias­sa esi­tet­ty­jen ti­las­to­jen mu­kaan vuon­na 2000 Af­ga­nis­ta­nis­sa vil­jel­tiin oo­piu­mia ar­viol­ta noin 4600 ton­nia. Täten Af­ga­nis­tan on joh­ta­va oo­piu­min vil­je­li­jä maa­il­mas­sa. Oo­piu­min myyn­ti­tu­lois­ta itse vil­je­li­jä an­sait­see vain noin pro­sen­tin ver­ran. Sen tur­vin maan­vil­je­li­jä voi kui­ten­kin elät­tää it­sen­sä ja per­heen­sä eikä te­ho­kas­ta työ­ai­kaa mene kuin yksi kuu­kausi.

Af­ga­nis­ta­ni­lais­ten tu­li­si saada toi­men­tu­lon­sa muu­ten kuin oo­piu­mia vil­je­le­mäl­lä. Maan­vil­je­li­jät asu­vat kau­ka­na kau­pun­geis­ta. Suu­rin osa maa­seu­dun väes­tös­tä on lu­ku­tai­do­ton­ta. Jos he sai­si­vat tar­peek­si tukea ja tie­toa to­del­li­suu­des­sa to­teut­ta­mis­kel­poi­sia vaih­toeh­dois­ta sekä oo­piu­min vaa­rois­ta, he voi­si­vat har­joit­taa mo­ni­puo­lis­ta maan­vil­je­lys­tä niin kuin pe­rin­tei­ses­ti ennen sotia teh­tiin.

Bon­nis­sa teh­ty­jen pää­tös­ten pe­rus­teel­la YK:n ja rau­han­tur­va­jouk­ko­jen teh­tä­vä­nä on rii­sua aseet ja pe­rus­taa maa­han laa­ja­poh­jai­nen hal­li­tus. Laa­ja­poh­jai­nen hal­li­tus on pe­rus­tet­tu ja sen toi­min­taa pitää tukea. Hal­li­tuk­sen teh­tä­vi­nä on oo­piu­min vil­je­lyn lo­pet­ta­mi­nen, maan jäl­leen­ra­ken­ta­mi­nen, väes­tön las­ken­ta ja re­kis­te­röin­ti. Ties­tö pitää ra­ken­taa uu­del­leen. Kar­jan­hoi­to, vesi- ja säh­kö­huol­to pitää myös saada toi­mi­maan.

Ta­voit­tee­na on myös Af­ga­nis­ta­nin ter­vey­den­hoi­to­jär­jes­tel­män ja kou­lu­lai­tok­sen uu­del­leen ra­ken­ta­mi­nen. Kaik­ki kou­luas­teet yli­opis­toa myö­ten pi­täi­si saada toi­mi­maan. Tar­vi­taan to­del­la pal­jon va­ro­ja, kou­lu­tus­ta ja asen­ne­muok­kaus­ta ih­mis­ten elin­mah­dol­li­suuk­sien pa­ran­ta­mi­sek­si. Li­säk­si olisi tär­ke­ää antaa us­kon­nol­lis­ta ope­tus­ta, koska kansa kun­nioit­taa suu­res­ti Ju­ma­laa.

YK:n apua tar­vi­taan edel­leen ki­peäs­ti niin työ­paik­ko­jen luo­mi­ses­sa kuin ylei­sen tur­val­li­suu­den ta­kaa­mi­ses­sa, siis lähes kai­kes­sa. Ti­lan­ne tällä het­kel­lä on erit­täin on­gel­mal­li­nen. Af­ga­nis­tan on mii­noi­tet­tu ja tu­hot­tu. Ta­lous on ro­mah­ta­nut täy­sin.

To­kion kon­fe­rens­sis­sa vuon­na 2002 useat maat si­tou­tui­vat an­ta­maan Af­ga­nis­ta­nil­le apua noin viisi mil­jar­dia dol­la­ria vii­den vuo­den ai­ka­na. Näil­lä va­roil­la Af­ga­nis­ta­niin on tar­koi­tus muun muas­sa luoda työ­paik­ko­ja, jotta oo­piu­mia vil­je­le­vät maan­vil­je­li­jät voi­vat löy­tää uuden elin­kei­non. Apuoh­jel­maan si­tou­tu­nei­den mai­den tulee var­mis­taa oh­jel­man to­teu­tu­mi­nen.

Li­säk­si Af­ga­nis­ta­nis­sa on pal­jon luon­non­va­ro­ja kuten öljyä ja kaa­sua. Siel­lä voi­tai­siin har­joit­taa te­hok­kaam­min kai­vos­teol­li­suut­ta, kar­jan­kas­va­tus­ta, maan­vil­je­lyä ja muita elin­kei­no­ja. Jotta vai­kea ti­lan­ne saa­tai­siin rat­kais­tua ja Af­ga­nis­tan voisi elää it­se­näi­se­nä val­tio­na, sen pi­täi­si voida hyö­dyn­tää omia luon­non­va­ro­jaan ja ke­hit­tää teol­li­suut­taan.