Reilu kauppa ja vaihtoehtoiset kehitysmallit voisivat olla ratkaisuja viljelijöiden epätoivoiseen tilanteeseen. Vaihtoehtoiset viljelykasvit ja toimeentulomallit ovat kuitenkin usein epäonnistuneet. Syinä ovat olleet tiedon, sopivan maaperän ja ilmaston puute, mutta myös matalat maailmanmarkkinahinnat tai markkinoiden puuttuminen kokonaan. Kehitysmaiden velkataakka, kansainväliset kauppasopimukset ja ylikansalliset yritykset eivät tue vaihtoehtoista kehitystä. Esimerkiksi Kolumbiassa oli kannattavaa vehnän tuotantoa ennen kuin Yhdysvallat toi markkinoille halvempaa vehnää. Viljelijät siirtyivät myös tämän vuoksi kokapensaan viljelyyn.
Korruptio vähentää onnistumisen mahdollisuuksia entisestään. Siksi yhteistyötä tulisi tehdä paikallisten viljelijöiden ja heidän aitojen edustajiensa kanssa, eikä aina hallituksen tai henkilökohtaisia etuja ajavien järjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyömäärärahoja tulisi nostaa. Niitä tulisi suunnata aiempaa enemmän vaihtoehtoisen toimeentulon tukemiseen. Aiemmista epäonnistumisista tulisi ottaa oppia. Yksi vaihtoehto on kehittää olemassa olevien viljelmien hampusta ja kokapensaasta vaihtoehtoisia tuotteita, kuten rasvoja, lääkkeitä ja vaatteita.
Huumeiden laittomuus korostaa monia ongelmia, mutta kuten laillinen tupakkateollisuus on osoittanut, ei laillistaminen poistaisi Etelän köyhyyttä tai suoria ympäristötuhoja. Laillistamisen jälkeen sota huumeita vastaan pitäisi pukea uuteen valeasuun.
Edellä on käsitelty yhteiskunnallisen tason ratkaisuja. Entä onko yksilön valinnoilla väliä? Vaikuttaako mitenkään, jos en käytä huumeita ja/tai ostan reilun kaupan tuotteita? Onko yksilöllisillä eettisillä valinnoilla väliä? Entä voiko vetoomuksia allekirjoittamalla vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon?
HuumeBoikotti-kampanja uskoo, että on ja voi. Pääoman edut ja valta ovat nyky-yhteiskunnassa demokratian ulottumattomissa, mutta juuri omilla ostovalinnoillamme annamme niille sen vallan. Asioiden tiedostaminen ja tarvittaessa asenteiden muuttaminen ovat keskeisessä asemassa.